Itkupilli, turhan nurisija, herkkähipiäinen. Miltä kuulostaa? Arkipäivän psykologiaa, jonka avulla lyödään leima otsaan, joskus jopa oikeutetusti ja pysyvästikin. Leimattu luonteenpiirteellä negatiivisessa sävyssä ”mammanpojaksi” voi aiheuttaa pitkäikäistä ja kauaskantoista vaikutusta kenessä tahansa.
Herkkyys lahjana, sen eri muodoissa, synnyttää kaunista jälkeä. Yksinäisyydessä sorvinsa ääressä aikaansa viettävä puuseppä näkee jo pitkälle eteenpäin työnsä tuloksen. Ilman käden taitoa ja sisäistä herkkyyttä, lastujen lisäksi ei syntyisi mitään käyttövalmista tai silmänruokaa.
Erityisen herkkä ihminen kärsii riitasoinnusta ahdistuen ja pahimmassa tapauksessa masentuen. Jos korjaavaa liikettä ei tapahdu ja soittimen antama ääni jatkaa särisemistään, herkän muusikon aistit jumittuvat ääriasentoon. Siitä vapautuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Empaattisuus kuuluu usein herkän ihmisen ominaisuuksiin. Voimakkaasti tuntevana hänellä on kyky tunnistaa ongelma jo paljon ennen kuin tavallinen ihminen edes on tiedostanut asiaa. Yliluonnollisena lahjana, profetalisuutena, hänen apunsa yhteisössä on merkittävän suuri.
Herkkyyden painolastina on pelko epäonnistumisesta ja täydellisyyteen pyrkimisestä. Kritiikki ja toisten arvosteleva tarkkailu ajaa usein yksinäisyyteen ja lahja jää käyttämättä. ”Rohkaiskaa toinen toistanne” kuuluu arkipäivän hengellisyyteen. ”Kantakaa toinen toistenne kuormia” sisältyy perusominaisuuksiin yhteisössä, jossa ”kilpaillaan toisten kunnioittamisessa”.